maanantai 24. marraskuuta 2008

Perusmaanantai

Ihan tavallinen maanantai taas.
Aamulla heräsin pitkästä aikaa herätyskellon ääneen. Tapananihan ei tosiaan usein ole moista laitetta käyttää, koska se infernaalinen piipitys joka raastaa korviavihlovasti ihmisparan pois unesta on oletettavasti alunperin tehty kidutustarkoitukseen. Tunnistaessani melun herätyskelloksi ajattelin hoitaa mokoman pois päiväjärjestyksestä. Hitaasti möyrimällä suunnistin äänen suuntaan vain todetakseni, että kännykkä oli pudonnut sängyn alle ja Karma oli tunkenut sen pidemmälle käteni ulottumattomiin.
Joten aamu ei alkanut hyvin, roikkuessani epätoivoisesti pää alaspäin sängyn reunalla tuijotellen pimeydessä vilkkuvaa kännykkääni.
Luojan kiitos se sammui, mutta vain soidakseen uudestaan viiden minuutin kuluttua jolloin jaksoin jo kaivautua noutamaan ja sammuttamaan sen.
Nukkumisen makuun päästyäni moni asia ei kuitenkaan sitä pysty estämään. Joten vetäydyin Karma kainalossa takaisin peiton alle. Se on aamuisin, luojan kiitos, yhtä uninen ja laiska otus kuin minäkin. Niinpä tuhisimme varpaat palellen vielä hetken aivan rauhassa.
Ilo loppui kuitenkin pian, kun jostain kaukaisuudesta kuuluu kovaa hakkaamista. Epäilin, että Sarkku on herättämässä Matildaa ja suunnittelin itsekin pian nousevani. Myöhemmin sain kuulla, että ovi jota Sarkku hakkasi olikin omani. Korvani ovat selkeästi myös kehittyneet täydellisiksi nukkumista ajatellen.

Päivästä en jaksa sen enempää jaaritella. Tehtiin koe, käytiin opettajan luona jaarittelemassa mm. koirien silmien väristä ja varsoista. Katseltiin Frendejä ja käytiin Tassujen hallilla treenaamassa. Karmalla on juoksu, joten mukana oli vain Impi ja Surina. Sarkusta sai olla ylpeä, sillä se alkaa pikkuhiljaa kuuntelemaan miun karjumista (JUOKSE! JUOKSE NYT! JUOKSEJUOKSEJUOKSEJUOKSE!) ja agility näytti oikein kivalta.
Pikku-Surina sai tänään treenata hyppyä (A:han ja puomiin se on jo mallikkaasti tutustunut.), ja vaikka paikoitellen tuntuu että tuolla valkoisella puhvilla on kultakalan muisti, tänään otus meni oikein somasti. Alkeiskoiria on kiva katsoa, koska valitettavasti harvoin jaksaa oman koiran kanssa riemastua siitä, kun eläin juoksee siivekkeiden välistä hakemaan nakin targetilta. "Taiiiiiiitava superkoira!"

Treenien jälkeen suuntasimme kauppaan ostamaan krapularuokaa huomista ajatellen. Ja sitten toki alkon kautta kotiin, onhan sentään maanantai. Äiti on varmaan ylpeä kuullessaan, että ostokset oli niin valtaisat, että myyjä tarjoutui viemään ne kärryillä hyllyltä kassalle. :P Moi äiti!

Sarkku voisi vaikka huomenna kirjoitella omista oloistaan. Joskin meidän täytyy ehkä raahata tietokone vessan lattialle jotta se luonnistuu. Ainakin jos viime tiistaita muistelen. Pitää lopetella, koska siirrytään naapuriin parantamaan maailmaa. Ollaan perustettu jopa oma kerho. Säälittävien kerho nimittäin. Kokoonnutaan lähes joka ilta neljän hengen voimin, minä, Matilda ja naapurin poijjat. Jokainen kertoo säälittävyytensä multihuipentuman kyseisen päivän osalta. Melko hilpeää, eikö.

-Maikki

2 kommenttia:

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

Kuulkaas nyt! Sitä kohta joku hermostuu, jos siitä uudesta perheenjäsenestä ei ala ilmestyä valokuvia! nih.

Maikki kirjoitti...

Eiköhän asia pian korjaannu, kun joku saa yllättävän energianpuuskan ja päivittelee blogia. Mut jos kuvittelee pientä, viattoman näköistä nappisilmäistä riiviötä, niin saa aika hyvän käsityksen kaverin ulkonäöstä.