Kello on näyttää jo ties mitä, mutta aivan syyttä suotta en tässä valveilla kupeksi. Määränpäänä on lähteä piakkoin etsimään Huonemäki-nimistä paikkaa, jonka arvoin itselleni kuvauskohteeksi Muurlan alueelta. Aivan varma en ole, missä moinen paikka on, mutta joka tapauksessa keskellä metsää. Päätimme ryhmittäytyä Maikin ja Annin kanssa näin aamuyöstä kuvaamaan, jos vaikka onnistuisimme ikuistamaan paikan vähän nätimmässä valossa. Jos jotain siedettävää saan irti, voisin tänne jonkun kuvan myöhemmin heittääkin.
Kesäksi muutan naapurini kaverin luo, joka asuu parin polkaisun päässä nykyisestä kesätyöpaikastani. Yhteiselosta voi muotoutua monestakin syystä mielenkiintoista, sillä uusi karvakämppikseni on tanskandoggi Leo. Hurmaava harlekiini tosin ei ollut aivan varma, mitä mieltä se oli sivistymättömistä metsäläiskoiristani, jotka kummatkin (äärimmäisen kiusallista kyllä) päättivät tehdä parhaansa huonon ensi vaikutelman saavuttamiseksi. Kumpikin väänsi kauniin tortun sisälle, Impi varmaankin siksi, että sillä oli niin huonossa jamassa ruuansulatus juuri silloin, Taro, no, tiedättekin mistä syystä.
Olin etukäteen kehunut tulevalle kämppikselleni, että Impi ei takuuvarmasti välittäisi mitään kaneista, jotka hänellä on keittiössä. Sain yllättyä todenteolla, sillä koirahan oli täysi tättähäärää nähdessään pitkäkorvat keittiönurkassa. Taroa ei kiinnostanut tuon taivaallista, se oli kiinnittänyt neulanterävät naskalinsa Leon korvaan ja aiheuttanut muutenkin yleistä hälinää. Toivon todella, että Impi keräisi arvokkuutensa rippeet ja käyttäytyisi muotovalion nimikkeen arvoisesti, kun se kerran sellaisen nimikkeen onnistui Haminsta mukaansa poimimaan. Sovimme, että mikäli koirani aiheuttava liikaa häiriötä ja epäjärjestystä kämpässä, etsin toisen asunnon toisaalta. Kiitän kuitenkin kauniisti tästä suodusta mahdollisuudesta :)
Totta tosiaan. Impi on nyt sitten muotovalio, tai no, hakemusta vaille ainakin. Nyt voimmekin sitten keskittyä täysillä agilityyn, jossa Impi vilautti taas valoa tunnelin päässä tekemällä ensimmäisen nollatuloksensa ja sijoittuen kolmanneksi Tampereella kesäkauden ensimmäisissä ulkokisoissa. Iloitsin asiasta luonnollisesti hyvinkin äänekkäästi ja jatkan eteenpäin motivoituneenpana, suuntanani ensi viikonloppuna olevat Stadi Gamesit Helsingissä. Katsotaan, josko nollatuloksia tulisi samalla tahdilla kuin viimeiset SERTit, jotka Impi poimi kahdesta peräkkäisestä näyttelystään, vieläpä ainoissa avoimen luokan osallistumisissaan. Pidämme kuitenkin jalat maassa ja teemme tarkasti kaikki tehtävät, mitä radalla eteen tuodaan.
Taro taas.. No.. Täytyypä sanoa, että viime aikoina olen tuntenut erittäin voimakasta väsymystä tuota tuhotyöläistä kohtaan. Tässä juuri eilen sain ilokseni huomata, että koiranpedin sisällykset oli pilpustettu lattialle ympäri kämppää, Maikin kengästä syöty kantapää ja vielä ennen nukkumaanmenoani sain todeta jälleen yhden yhä harvinaistuvasta tyynyarsenaalistani pöllytettynä pitkin sänkyäni. Pahaksi onneksi tyyny oli untuvatyyny ja nuo kirotut sulat vainoavat minua vielä varmasti pitkään, putkahdellen mitä erikoisimmista paikoista tietoisuuteeni.
Epätoivoa on tuottanut myös Taron sisäsiistiksi opettaminen. Koira on jo yhdeksän kuukauden vanha, mutta yhä edelleen saan siivota sen jätöksiä pitkin kämppää. Olen hommaan jo perin väsynyt ja neuvoton sen suhteen, miten saisin tilanteen korjattua. Kenties tuleva Taro-päivät-häkissä-treeni auttaa hallitsemaan kumpaakin ongelmakohtaa. Ainakin toivon niin. Raportoin asiasta vielä tuonnenpana.
Jatkaakseni koira-aiheen ympärillä, voisin tarinoida pari lausetta tämän päiväisestä treenistä, joss Maikki kävi Karman kanssa liedossa. Minä ujuttauduin mukaan kuunteluoppilaaksi ja ikuistamaan koirakon, eritoten Maikin, jännittävät elehdinnät radan suorittamisen tuiskeessa. Parasta antia olivat kenties ne, kun Maikki yltyi selittämään mikä meni vikaan. Kuullessan kuitenkin maailmanmestaruustason koutsinsa huvittuneet hymähdykset, hän vaikeni hyvinkin nopeasti ja unohti turhan selitykset. Ja kun pikkuvirheet oli hiottu pois, oli kaksikon meno erittäinkin mallikasta. Itse sain kuunteluoppilaan ominaisuudessa runsaasti mielenkiintoisia vinkkejä, vaikka varmaankaan kovinkaan montaa niistä en voi hyödyntää Impin kanssa, onhan tuo jokseenkin erityyppinen kuin minun Impini.
Jees, mutta me lähdemme nyt metsään. Katsotaan mitä löytyy x) Öitä!
