Esittelykierros

Saatiin sitten viimeinkin tehtyä blogi. Se on tosin pitkälti Matildan ansiota, kun se on semmonen Kaikkimullehetinytvälittömästi-tyyppi. Joten ei sitä kauaa jaksanu jahkailla, ku tunnin välein sen suun seudulta kuului, että "Tehään se blogi nyt samalla ku syödään? Tehään se nyt tässä välissä? Tehään se ennen ku mennään pihalle? Tehään se tupakan jälkeen? TEHÄÄN SE NY?!"
Tässä kämpässä asuu siis kolme takkua. Plus surina on kanssa aika takkuinen (siitä lisää luultavasti piakkoin). Eka postaus luultavasti käytetään vaan tämän solun kansan esittelyyn. Jotenpa.

Matilda on vanhin, muttei luultavasti kuitenkaan viisain. Ensinäkemällä pelästyin, että olen joutunut samaan asuntoon vouhottavan ituhipin kanssa. Epäilin, että se aikoo vaihtaa ruokani jääkaapista soijanakkeihin ja maissiin. Yök.
Onneksi ihan näin ei kuitenkaan loppuenlopuksi ollut, vaan rastojen seasta paljastui vallaton, ja hieman hölmö tyttönen. Matilda on muuten myös ainoa ihminen, joka kännissä saattaa ruveta itkemään, koska pelkää mahdollisesti kuolevansa nälkään jonain päivänä. Sen kanssa on siis kiva kuluttaa päiviä syömällä, kun valtaisa krapula on laskeutunut keskuuteemme. Ja vaikkei olisikaan.

Sarkku onkin mielenkiintoisempi tapaus. Sen voi löytää mitä kummallisemmista paikoista, mitä oudoimpiin kellonaikoihin. Pääasiassa kuitenkin, jos Sarkkua ei näy tai kuulu, hän on mennyt pimeään komeroon kuuntelemaan musiikkia. Ensimmäisellä kerralla, kun löysimme mokoman sieltä istuskelemasta, hämmästys oli suunnaton. Nyt olemme kuitenkin tottuneet siihen, että kämppiksemme kaipaa toisinaan pimeyttä ja omaa rauhaa.
Komeroon piiloutuminen ei kuitenkaan ole Sarkun ainoa kummallisuus. Seinille kiinnitetyt laput, joihin on kirjoitettu lauseita, kuten "Olet yksin! Aina!" saavat suumme loksahtamaan välillä auki.
Sarkku omistaa paidan, jossa lukee, että "Tämän porukan fiksuin" ja se pitää yllättäen paikkaansa. Lause "Onkohan tämä nyt aivan järkevää?" kuuluu Sarkun suusta lähes päivittäin. Jopa opettajamme Jari on syvästi sitä mieltä, että olisimme totaalisessa kusessa ilman kämppistämme.
Sarkulla on kuitenkin toisinaan suuria ongelmia päätöksien tekemisessä. Elokuvien, ruuan tai reittivalinnan tekemisessä saattaa kulua jopa tunteja. Ja jos Sarkku jotain saa päätettyä, meidän on helppo vielä kääntää Sarkun pää toiseen suuntaan. Sarkun ehdoton motto onkin "Paineen alla myönnyn".
Olemme myöskin tutustuneet mitä ihmeellisimpiin laitteisiin Sarkun kautta. Se, mitä Sarkulla ei ole, sitä ei tarvita.

Vielä esittelemätön kämppiksemme Maikku on poppoomme nuorikko. Villi luonnonlapsi, joka omien sanojensa mukaan vain näyttää hipilta, muttei sitä ole. Maikku on luonteeltaan erittäin ailehtelevainen, varsinkin aamuisin. On turha yrittää luoda minkäänlaista kontaktia koko henkilöön ennen kello 12. Kahvin ja aamutupakan jälkeen Maikku palautuu sosiaaliseksi eläimeksi, jollaisena hänet tuntee koko opisto. Maikku on erittäin lahjakas saamaan meidät muut totalliseen rappiotilaan. Kun olemme Sarkun kanssa päättäneet mennä kouluun ja aloittaa terveelliset elämäntavat saa Maikku meidän pyörtämään päätöksemme alta aikayksikön.
Maikku on semmoinen tyttö, joka varmasti herättää huomiota myös toisen sukupuolen keskuudessa. Olemmekin monesti yhdessä miettineet miten niistä ylimääräisistä kaksilahkeisista oikeen nätisti pääsee eroon.





Koska solussamme asuu myös kolme karvakuonoa ne tietysti ansaitsevat oman palstansa esittelytekstissä.

Matilda toi mukanaan pienen valkoisen karvakasan joka muistutti epäilyttävästi moppia. Oli vaikea sanoa, mistä päästä löytyy kuono ja mistä häntä. Nykyään Surinalla on niin paljon asiaa, että on helppo tunnistaa naama äänen perusteella. Surina on sekaroituinen piski. Sen äiti on kääpiövillakoiran ja bichon frisén sekoitus, nimeltä Myy. Eräänä kauniina päivänä Myy karkasi naapurin cockerspanieli Toopen (jos nimi kuvaa koiraa, niin Surina on tullut paljon isäänsä)luokse ja näin Surina sai alkunsa.
Surina on, jos mahdollista, paljon takkuisempi kuin omistajansa. Sen harjaaminen olikin jossain vaiheessa koko solun projekti. Itse olen kuitenkin jo luopunut toivosta.

Karma on solumme katu-uskottavin yksilö. Vaikkakin, kun siihen tutustuu yli 10minuuttia huomaa, että todellisuus ei vastaa ollenkaan ensivaikutelma. Pitkänenäinen belgianpaimenkoira malinois omaa jonkinlaisen palloaddiktion ja olen suhteellisen varma, että se toisi heitetyn esineen takaisin niin kauan että oma käteni irtoaisi heittelyn voimasta. Agility on aktiivisen koiran sydäntä lähellä, kuten myös Surina, jota se velloo ympäri kämppää kuin lelua konsanaan. Aivan niin hyväsydämisesti se ei kuitenkaan kohtele Impiä, joka saa paimenkoiralta toisinaan teräviä huomautuksia sopimattomasta käytöksestä. Välillä rauhaisen television katselun keskeyttää huonotuulinen urahdus jos toinenkin, kun joku erehtyy siirtämään Karman hyväksitodetusta nukkumisasennosta sivummalle. Syyttävän katseen heitettyään koira kuitenkin omaksuu toisen lepopaikan ja jatkaa uniaan.

Jos solumme olisi puolen hehtaarin metsä, kruunattaisiin Sarkun haukku Impi ehdottomasti Ihaaksi. Tämä sympaattinen, joskus hieman depressioon taipuva koira on jäyhän kuorensa takana kultainen ja hetkittäin erittäin hellyydenkipeä. Ylenpalttisesta reviirinvahdinnasta Impiä ei voi syyttää, sillä se luultavasti käsittää tontiksemme koko Salon seudun.
Impi on vakava realisti, joka ei turhia hötkyile. Jos se osaisi puhua, saattaa olla, että kuulisimme Aku Ankastakin tutun lauseen. "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä."
Mököttämisen ja loputtoman pohdiskelun lisäksi Impi on mahdollista bongata agilityn parista. Vaikka toisinaan esteet suoritetaankin Impin rauhallisella tyylillä, uskon, että tuon viisaan, joskin hieman koomisen näköisen koiran sisällä asuu energiaa puhiseva agilitykoira.

Nyt kun kaikki solun asukkaat on saatu esiteltyä, päätämme tämän päivän osalta tähän. Loppuun kuitenkin vielä kuva karusta todellisuudesta Maikin ja Matildan osalta.