Kuukaudet ovat kuluneet hiljaisuudessa, josta pahoittelenkin suuresti. Erinäiset arkielämän tilanteet ovatkin yllättäin vieneet enemmän aikaa kuin oletin. Nyt onkin kuromista, jotta saan teidät taas ajantasalle takkuelämästä.
Perustavanlaatuisia muutoksia tuli jo koulun alusta, kun takkusista ei tullutkaan kotiin lisäkseni kuin yksi, eli Maikki. Matilda oli omista syistään päättänyt jättää Muurlan Opiston kesken. Ikävä on välillä melkoinen ja toivoisimme hänen olevan tänäkin vuonna kanssamme. Mutta sikäli mikäli mitään tiedän, niin hänellä menee suhteellisen mukavasti uudessa koulussaan. Toivotamme hänelle hyvää koulumenestystä ja viihtymistä siellä.
Mutta koska elämä menee eteenpäin niin sillä kuin Muurlankin suunnalla, on palattava takaisin meidän solumme sisäiseen elämään. Ensinnäkin entinen naapurimme Anni, muutti nyt kanssamme samaan asuntoon. Hän ei ole takkupää, mutta samantyyppisellä mentaliteetilla täytetty omine mausteineen, joten emme nähneet tarpeelliseksi muuttaa blogin nimeä. On vielä konsultoitava häntä, mikäli hän tahtoisi myös alkaa kirjoittamaan blogia.
Mutta juu, meillä on nyt uudet naapurit, enimmäkseen uusia ykkösiä, joista en voisi olla enempää tyytyväinen. Suorastaan pursuan innosta, sillä viime vuonna oli ykkösten ja kakkosten välinen kanssakäynti oli minimaalista, eikä heihin tullut paljon tutustuttua, mutta nyt on totaalisen toinen ääni kellossa. Heti alusta pitäen olemme olleet tiiviissä yhteiselossa, niin juhlinnan kuin vapaa-ajankin suhteen. Alkuvuosi oli melkoista höykytystä, mutta nyt tilanne on alkanut rauhoittua ja löytää sopivan balansssin. Miehekkeitä on löytynyt ja etenkin omalta kohdaltani oli hetken aikaa miettimistä, että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu, mutta nyt en löydä moitteen sijaa.
Koulussa on tiukentunut linja, eikä enää uskalla krapulan takia jäädä kotiin nukkumaan. Lisäksi olemme saaneet erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja, kuten astangajooga ja sähly, joka ei vielä ole alkanutkaan. Minulta ikävä kyllä jää tämän viikon aktiviteetit pois, sillä olen maannut kuumeen ja kurkkukivun kourissa jo usean päivän. Onneksi sain antibiotteja tulehtuneeseen nielurisaani ja taudin koura on alkanut hellittämään. Toivottavasti olen pian taas täydessä iskussa.
Äh, syksyllä on tapahtunut niin paljon, että en millään pysty saamaan kaikkea tähän kirjoitettua, joten yritän saada asioita pikkuhiljaa kasattua tänne. Nyt alan suunnitella kuvaustehtäviä. Pysytään tutkalla!
-Sarkku
