Siitä on nyt pian kaksi kuukautta kun tuo pieni hupaisilla kulmakarvoilla varustettu karvakorva otettiin jengin jatkoksi. Silmällä pitäen Impin rauhallista nuoruutta ja helppohoitoisuutta, en uskonut pikku-Breznevin tuottava vaikeuksia, eihän Impikään ollut pienenä syönyt kuin parit hassut silmälasit. Vähitellen on minun kuitenki alettava myöntää tosiasiat; Taro on kaikkea muuta kuin Impi. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien on sen termiitin leukoihin tarttunut aina kengistä ja kynistä vessapaperirulliin ja pahvilaatikoihin - kaikkea mikä nyt on sopivan pehmoista mutusteltavaksi. Ja silputahan tuo kärttypussi osaa, jos jotakin.
Pahvilaatikot ja sellaiset ovat vielä suhteellisen harmittomia mutustelunkohteita, mutta mitä enemmän pikku-T niitä söi, sitä enemmän se kaipasi haasteita. Ja yhtäkkiä se tajusi katsella ympärilleen hieman tarkemmin. Ha! Sähköjohtoja, laukkuja, pehmoleluja, vaatteita ja kaikkea muuta mukavaa naposteltavaahan löytyi yllinkyllin meidän vähän ruokottomaksi äityvästä taloudestamme. Ja niin alkoi uusi ja hohdokas ura vaativampien jyrsimiskohteiden parissa. Oli huoltomyyntiliikkeen miekkosella hivenen silmät selällään, kun kannoimme lähes kaiken kodin elektroniikan, mistä vain johto löytyy, tiskille ja kyselimme korjausmahdollisuuksista. Kaikenkaikkiaa lapsi oli saanut tuhoa aikaan neljän kympin edestä - ja omistaja luonnollisesti maksaa viulut (luojan kiitos olen säästänyt ruokamenoissa viimeaikoina niin oli varaa maksaa tuo lasku). No, virheestä viisaampina pidämme nyt tarkempaa huolta piuhoistamme.
Mutta Taro, luovana taitelijanerona, tietenkin keksii keinot purkaa loppumaton tarve asettaa jotain louskuttavien leukojensa väliin, ei estynyt johtojen poistuttua ruokavaliosta. Se keksi uutta mukavaa. Ja tänäänkin olen saanut taiteilijalta lahjoituksena talutusflexin (joka ei ymmärrettävistä syistä kelpaa kuin sisustuselementiksi), sekä äitini teettämän nahkalaukun hieman uusittuna painoksena. Minä taidetta ymmärtämättömänä tietysti yllyin herjaamaan taitelijaa suuriäänisesti ja sain osakseni paheksuvia katseita ja jupinaa. Kenties opin joskus ymmärtämään Taron neroutta ja perustan sille oman design-liikkeen.
-Sarkku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti